Koulua, ruokaa, synttäreitä

Tää tekstin aloittaminen on aina yhtä vaikeaa mulle vähän niin kuin Suomessa äidinkielen tunnilla kun tunnin loputtua nopeimmat oli saanut aine kirjoituksen valmiiksi, mun paperissa oli otsikko ja aloitus virke plus pari tähteä ja sydäntä. Mietin aina ihan liikaa ja oon ihan hemmetin hidas. Mut oon mietiskelly et koulu systeemi täällä on mun mielestä todella outo. Oppilailla ja opettajilla on 28 päivää vuodessa jotka he saa olla poissa koulusta syyn kanssa. (Tuntuu todella vaikealta tietää yhdyssanat ja pilkut ja järjestää sanat järkevään järjestykseen lauseissa). Mutta jokainen kuitenkin käyttää ne kaikki 28 vapaapäivää vuodessa muiden lomien lisäksi silloin kun itse haluaa, oli sitten syy tai ei. Musta se on paljon, melkein kuukausi! Ja koska opettajatkin pitää niitä oma-aloitteisia vapaa päiviä, meillä on jatkuvasti tunteja peruuttu. Tehokasta sanoisinko. Tää koulu systeemi on muutenkin aivan erilainen kuin Suomessa. Suomessa ylä-asteen jälkeen saa valita joko lukion tai ammattikoulun ja sen jälkeen mennään mahdollisesti yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Täällä ei vähän niinku ole sitä lukio vaihetta ollenkaan, vaan on vain kaikille pakollinen peruskoulu, mikä lopetetaan yleensä 17-18 vuotiaana ja sen jälkeen mennään mahdollisesti yliopistoon. Joista osa on yksityisiä joihin pitää maksaa tai tehdä pääsykoe päästäkseen sisään, mutta osaan pääse kaikki ilman mitään maksuja tai kokeita. Suomessa lukiossa opiskellaan ahkerasti jotta päästään sisään yliopistoon. Täällä ei tarvitse, pääset sinne joka tapauksessa. Meidän koulussa viides ja kuudes luokat aina vähän niin kuin kilpailee keskenään (oon viidennellä) ja perjantaina piti juosta niin kovaa kuin kintuista lähti pois koulusta, jos ei halunnut saada vettä ja kananmunia niskaansa koska näillä luokilla oli taas sota :D.

 

Torstaina ranskalainen Elise, jonka suku on Intiasta kokkas meille vaihtareille intialaista ruokaa! Se oli tosi hyvää mut oli mun ensimmäinen kerta kun söin sormilla, se oli vähän outoo :D.

 

Elise

 

 

 

 

Kaikki vaihtarit

 

Täällä on tosi paljon synttäreitä! Oon tähän mennessä täällä mennyt varmaan enemmän synttärijuhliin kuin Suomessa koskaan koko vuoden aikana. Iästä riippumatta kekkerit järjestetään aina ja leivotaan hemmetin hieno kakku! Ja myös aikuiset juhlii aamuyöhön/aamun asti, ei pelkästään nuoret. Suomessa puunataan koti putipuhtaaksi ennen vieraiden saapumista ja kaivetaan juhla astiasto esille. Täällä lautasena toimii yleensä pelkkä talouspaperin palanen ja jokaisella on erilainen muovimuki. Täällä ei ole niin tarkkaa! Tärkeintä että on hauskaa ja se on piirre mistä mä tykkään näissä. 

 

Synttäreitten illallinen on aina jotain tällasta pullamössöö 

 

Joka lauantainen ja sunnuntainen ilta ruuhka, koska kaikki ihmiset vaan ajelee ilman määränpäätä

Tässä on mun kolmannen perheen pihan turva-aita; rikottuja lasipulloja/lasinpalasia aidan päällä ettei rosvot kiipee yli... Tä oli must jotenki hupaisa :D

Micaela ei puhu sanaakaan enkkuu mut silti pystyn keskustelemaan hänen kanssaan, jes! Välillä käytetään kyl hiukan sanakirjaa :P. Eiku tiesi se "bigmaman" enkuks, tarkotti siis isoäitiä XD.

Täällä jätski on ihan hirveen hyvää ja halpaa! Se koostumus ja kaikki on kyl ihan erilaista kuin Suomessa ja makuvaihtoehtoja löytyy todellatodella paljon.

Tääl on yks sellanen todella viihtyisä kahvila mihin mennään aina välillä kavereitten kaa iltapäivällä tai illalla.

 

 

Yks tyttö sano mulle, että hänen käsityksensä nyt suomalaisista on, että me ollaan hyvin siistejä ja hienosti pukeutuneita ihmisiä. Hahaa toivottavasti oon antanut oikeenlaisen kuvan suomalaisista. :D

 

Yöllä yksin käveleminen ei ole turvallista, mutta porukssa on.

 

Syödään suht usein jotain tällast pelkkää hiilari pitost ruokaa, niinku esim tää juusto, kerma pasta

 

 

 

Ps.Kysykää itseltänne että oletteko onnellisia. Se on meinaan melko pitkälle vain itsestään kiinni!

 

 

 

Tällä hetkellä mul on ihan sellanen fiilis et haluisin kertoo kaikille mulle rakkaille ihmisille kuinka tärkeitä ne on mulle. En tiedä kertooko se jostain koti-ikävästä vai muuten vaan täällä tajuaa miten tärkeitä ystävät ja perhe on. Välillä ajattelen et apua en nää teitä suomessa asuvia vielä 8 kuukauteen ja välillä oon ihan paniikissa miettimässä et mulla on ihan liian vähän aikaa jäljellä täällä. Mutta on se hankalaa asua yksin toisella puolella maapalloa ilman ketään vanhaa rakasta läheistä ihmistä. Mutta on tää kuitenkin sen arvoista! Niin kuin argentiinalaiset sanoo "Todo bien" =Kaikki hyvin.

 

Besos,

            Sofia