Mar del Plata

Viime viikonloppu oli aivan ihana, melkeinpä täydellinen! Se oli pidennetty versio koska normi lauantain ja sunnuntain lisäksi myös maanantai ja tiistai oli vapaa päiviä koska oli tän kaupungin Olavarrian synttärit. Perjantaina piti taas juosta koulusta pois jos halusi pysyä kuivana koska koulun edustalla lenteli vesi-ilmapallot ja kananmunat. Koulun jälkeen menin salille treenaamaan ja myöhemmin iltapäivällä Agustinan kanssa kaupungille kiertelemään kauppoja ja illalla vielä yhtiin bileisiin.
     Lauantaina skypetin Suomeen ja illemmalla menin mun host vanhempien kanssa sukulaisten luo. Matkalla Patricia näytti mulle kolme vankilaa jotka sijaitsee viereisessä pikkukaupungissa, mikä on ihan lähellä Olavarriaa. Siellä on vangit lajiteltu rikosten mukaan, että ensimmäisessä vankilassa on kaikkista vaarallisimmat ja kolmannessa taas niillä on enemmän vapauksia. Kello 21:20 hostit kysy multa että niin mihin aikaan alkaakaan se puolelta alkava tanssinäytös jota olin menossa katsomaan. Sanoin ettei mun tarvitse mennä sinne kun ajattelin etten enää kerkee, koska oli kymmenen minuuttia aikaa ja oltiin viereisessä kaupungissa eikä mulla ollut vielä sisäänpääsylippuakaan... Mut he sano et ei ei että hyvin sä kerkeet et täällä tehdään aina näin ja ajetaan nopeesti ja nopeesti vaihdat vaatteet ja että se näytöskin alkaa myöhässä. En oo ihan tainnut vielä oppia lattareiden aikataulua... Ja kyllähän mä kerkesinki, tai no oli se näytös ehkä 5 minuuttia ollut jo käynnissä, mutta sitä ei lasketa täällä myöhästymiseksi (täällä ei tunneta sanaa myöhästyminen...). Se tanssi esitys loppu puoliltaöin jonka jälkeen menin vielä mun luokkalaisten kanssa yhteen kahvilaan ja puistoon hengaamaan. (kaikki tehdään aina yöllä) Näiden paikallisten nuorten kanssa oppii kyllä parhaiten tunnistamaan epäilyttävät ihmiset ja paikat. Ihan outoa kun kävellään ja vastaan kävelee joku toinen porukka ja kukaan meistä ei halua mennä ensimmäisenä koska he ei tiedä et onks ne "vaarallisia". Tai kun mä vaan kävelen eteenpäin ja kaverit sanoo että Sofi pysähdy pitää odottaa että edessä olevat tyypit häipyy. Tai kun alan kaivaa puhelinta ja kaverit sanoo et ei ei älä tässä.
     Sunnuntaina tuli taas tuttuun tapaan melko nopealla varoitusajalla tieto että me lähetään mini lomalle. Mun host äiti tuli aamulla herättämään mut että nyt lähdetään Mar del Plataan. Jotenkin tieto kulkeutuu mulle asti aina ihan viime tipassa... Mar del Plata on puolen miljoonan ihmisen rantakaupunki reilun 3 tunnin ajomatkan päässä. Kaksi aamua sain nauttia hotellin aamiaista ja ravintola illallista ja nukkua hotellin sängyssä. Aika paljon kierreltiin vaan kaupoissa (Patrician seurassa aina) ja mentiin myös rannalle. Menin yksin uimaankin koska mun vanhempien mielestä vesi on vielä liian kylmää. Musta se oli kyllä uitavaa, samanlaista kuin Suomessa kesällä. Myös paloin naamasta ja olkapäistä vaikka en edes missään kohtaa varsinaisesti ottamalla ottanut aurinkoa! Tykkäsin kovasti siitä kaupungista, jossa on suurkaupungin tunnelma, vaikka ei mikään miljoona kaupunki olekaan, uimarantaa on pitkälti, isot aallot meressä ja kaupungilla paljon erilaisia kauppoja. Pääsen sinne vielä uudestaan kesällä vähän pidemmälle rantalomalle kun osa mun perheestä tulee tänne joulukuun lopussa. Enää kuukausi!!

Olavarria

 

 

 

 

Eilen mentiin koulun kanssa tutustumaan sellaseen sementtitehtaaseen. Ajettiin jotain melko huonoa tietä rämäsellä bussilla ja kyllä tärisi! Ikkunat oli auki ja hiekka pöllys ulkoota sisälle. Mutta rakastan sitä miten argentiinalaiset pitää meteliä! Bussissa kaikki pojat laulaa ihan innoissaan ja soittimetkin löytyy: yks napsuttaa sormilla, toinen viheltelee, kolmas rummuttaa käsillä selkänojaan ja loput lyö käsiä yhteen! Hiljaisuutta ei tarvitse pelätä :D. Oon miettinyt et miks Suomessa ollaan niin vakavia! Siellä opettajat käskis olemaan hiljaa...

 

 

 

 

Huomenna alkaa kolmen kuukauden kesäloma tai ehkä alkaa... Tää on kyllä tosi kummallistaa miten kukaan ei ikinä tiedä mitään! Ei edes tiedetä tarkkaan milloin kesäloma alkaa. Kaikki luuli että huomenna se alkaa mutta tänään rehtori tuli sanomaan että ei se vielä huomenna ala vaan vasta parin viikon päästä ja heti sen jälkeen matikan opettaja sanoo ettei teidän tarvitse tulla enää XD. Mä oon nyt ymmärtänyt että virallisesti se alkais vasta parin viikon päästä mutta kukaan ei enää mene, paitsi ne kenen pitää uusia kokeita. Eli huomenna se taitaa alkaa, ainakin mä luulen niin, mutta täällä mä oon tottunut elämään luulossa...

 

 

Besos,

            Sofiiii

Fiiliksiä

Voisin sanoa että täällä on oikeastaan kaikki erilaista kuin Suomessa. Siis ihan pienetkin ja huomaamattomat asiat joita ei välttämättä edes tule ajatelleeksi. Kaikki mitä mä näen, tunnen, maistan, haistan, kuulen ja koen on erilaista kuin Suomessa. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla ja ihan pienissäkin asioissa huomaa, että tulen toiselta puolelta maailmaa. Esimerkiksi yks oppitunti koulussa kaikki katto mua oudosti ja kyseli et mitä mä oikein teen, ihmettelin vähän koska en tehnyt mitään, mutta he ihmetteli sitä miksi istuin ilman kenkiä. Otin ne vaan tunnin ajaks pois koska oli niin kuuma mutta se olikin ilmeisesti hirveen omituista. Suomessa ala-asteella ei koskaan käytetty kenkiä sisällä. Se on mm myös ollut maailman ihmeellisin asia kun olen syönyt porkkanaa koulussa tai laittanut leivän väliin kananmunaa. Aluksi kävelin kännykkä ja lompakko kädessä kaupungilla kunnes mulle sanottiin et ne pitää aina olla piilossa laukussa tai taskussa. En myöskään koskaan saa kävellä rauhassa, kun aina kaikki tuijottaa ja pitkään ja autot tööttäilee...Yks päivä päätin laskea tööttäyket ja yhen kävelymatkan aikana sain viidelt eri autolt tööttäyksen... Saatan tehdä jotain mun mielestä aivan normaalia mm syödä salaattia ilman kastiketta ja suolaa ja näiden mielestä se on jotain tosi kummallista. Mutta tää se vaihtovuoden tarkoitus onkin! Elää jossain aivan erilaisessa kulttuurissa, missä mikään ei toimi samalla tavalla kuin mihin on tottunut. Niihin uusiin tapoihin kuitenkin sopeutuu tosi nopeesti mutta esim ensimmäisinä viikkoina mulle oli vaikeaa syödä illallinen vasta kymeneltä illalla, mulla oli hirvee nälkä koko illan aina. Nyt musta kuitenkin tuntuu oudolta et miksi Suomessa se syödään jo kuudelta iltapäivällä... Täällä kun on ukkonen niin koko talo oikeesti tärisee! En tiedä johtuuko se siitä et nä talot on jotenkin heikompia kuin Suomessa vai ukkonen paljon voimakkaampi. Mut se on jopa vähän pelottavaa (varsinkin jos on yksin kotona, heh xd).

Pääsin ekaa kertaa elämässäni pelaa softballia koulun liikkatunnilla, tosin se peli ei ollu mitenkään kovin loistokasta, niinku ei yleensäkään ne liikkatunnit... Meillä pitäis olla tunti kaks kertaa viikossa iltapäivällä mutta useemmin ne tunnit on peruuttu kuin että ne pidettäisiin. Niillä tunneilla vähän juostaan ympyrää ja heti kun se opettaja kääntää selkänsä niin kaikki kävelee. Ja pelataan jotain esim koripalloa. Ja se tunti lopetetaan melkein aina puolessa välissä ja loppu aika vaan istutaan. Yli puolet porukasta jää kotiin jos sataa, vaikka se tunti ois sisällä. Varsinkaan tytöt ei muutenkaan paljoo urheile.

Tein jotain suomalaista: perunoi ja nakkikastiketta. Ei mun perhe ollu koskaan aikasemmin syöny mitään vastaavaa mut he tykkäs! Paitsi et ne tunkee majoneessii ja juustoo joka ruokaan ja myös tähän...

 

Oon nähnyt muutamina aamuina jotain järkyttävää!! Kun lihakauppaan raahataan kokonaisia kuolleita possuja! :( Okei tää on maailman surkein kuva mut tarkka silmäinen erottaa possun ton valkopukuisen miehen takaa.

Koulupuku

 

 

PARI VIIKKOO SITTE NÄIN EKAA KERTAA ESPANJAN KIELISTÄ UNTA!

 

Täällä on ihan hirveesti kulkukoiria ja ne tulee välillä meijän kouluun sisällekki ja saattaa makoilla jopa luokissa tunneilla.... Mua käy niin sääliks niitä...

 

 

Viime viikonloppu oli jotenkin erityisen ihana, vaíkka ei edes tapahtunut mitään ihmeellistä. Perjantaina oli koulu ja illalla menin kavereiden kaa. Yleensä lauantaisin mun host vanhemmat herättää mut puolenpäivän aikaan syömään lounasta. Viime lauantaina he ei kuitenkaan herättänyt vaan antoivat mun nukkua. Heräsin kuitenkin vasta seitsemältä illalla :DD.

Nukuin vahingossa koko päivän, enkä ihan oikeasti herännyt kertaakaan ennen iltaa vaan olin ihan sikeessä unessa. Mutta se teki hyvää koska olin niiiin unen tarpeessa! Ja mun vanhemmat ihmetteli et en varmaan saa unta enää seuraavana yönä, mutta hyvin sain!:) Oon unipirkko :D. Sunnuntaina oli taas tosi kuuma joten menin mun vaihtarikaverin pihalle ottamaan aurinkoa ja uimaan ihan mini uima-altaaseen. Illalla paikallinen Agustina kutsu mut hänen kotiinsa syömään illallista. Pöydässä oli myös hänen vanhempansa ja heidän kaverit ja argentiinalaiseen tapaan katsottiin telkkarista samaan aikaan jalkapalloa ja kun tulee maali niin ne huutaa!!  Nolona oon joutunut myöntämään etten tiedä jalkapallosta mitään xd. (Onneks Emma kerto mulle kuka on Messi XD) Oon kysellyt ihmisiltä että mitä he tietää Suomesta. Mutta ei kukaan tiedä mitään, paitsi et siel on kylmä. Ja kaikki tietää Kimi Räikkösen! Aa ja joku tais kysyä multa että onko Suomessa jäätikköä -jooo ei oo jäätikköä :D. Mun host isä myös kerran sanos mulle ihan ihmeissään, että talvella Suomessa on varmaan vaikeaa koska pitää ostaa hirveet ruokavarastot kotiin jos ei pääse kauppaan kun sataa lunta. :D

 

Nyt on ollut tosi kuumia päiviä yli 30 astetta. Mut virallisesti kesä alkaa kuulemma vasta 21.joulukuuta... Ei oo kovin kylmä kevät täällä XD

 

Mun ensimmäinen alfajor täällä! Se on sellane vähän niinku suklaa ja kaikki syö niitä täällä aina.

Alfajor

 

 

 

Viime viikolla tunsin ehkä suurinta koti-ikävää mitä olen tuntenut täällä koko kolmen kuukauden aikana. En tiedä miksi juuri nyt kolmen kuukauden jälkeen, vaikka yleensä sanotaan että parin kuukauden päästä helpottaa. Ehkä siksi että aluksi kaikki oli uutta ja hienoa ja nyt olen vähän niin kuin tottunut kaikkeen. Vaihtarin tunteet voi vaihdella tosi paljon ja se on ihan ymmärrettävää. Nyt osaan kertoa etten ole koskaan aikaisemmin tuntenut oikeasti koti-ikävää. En tietenkään. En ole ennen ollut näin monen kilometrin päässä kotoa, näin kauan aikaa, ja ihan yksin. Ikävää on vaikea kuvailla. Ei se tunnu koko ajan, vaikka tietysti aina se on mun sisällä. Välillä se on ihan hiljaa ja välillä se huutaa niin kovaa ettei tiedä miten hiljentää se. . Suomessa sulla oli kaikki. Sulla oli valmis elämä. Ja helposti sitä alkaa ikävöimään sitä kaikkea, jopa niitä pimeitä kylmiä syysiltoja, hassua. Sitä alkaa ikävöimään että saa olla oma itsensä, oli sitten millä tuulella tahansa, eikä tarvitse koko ajan esittää reipasta ja iloista. Ikävöin suomalaista ruokaa, kotia, tanssia, perhettä joka oikeasti välittää ja ystäviä jotka ovat tosi ystäviä ja joihin voi aina luottaa. Kun tänne tulee sulla ei ole mitään, ei yhtikäs mitään, paitsi pari matkalaukullista vanhoja tavaroita ja pari valokuvaa muistona ja sinä itse. Epävarma, hämmentynyt sinä itse, joka olet aivan pihalla kaikesta. Mikään ei toimi niin kuin olet tottunut ja kaikki on erilaista. Aluksi vaihtarin elämä on kovaa työtä. Pitää rakentaa oma elämä ihan uudelleen, ihan tyhjästä ja ihan yksin, ja kun on vielä itsekin keskenkasvuinen. Ja se rakennustyö kestää kauan, jokaisella omaan tahtiin eri ajan. Itselläni se on vielä kesken, hyvässä vauhdissa mutta kesken. Olen tavannut todella paljon uusia ihmisiä, ihania sellaisia. Mulla on täällä varmaan enemmän kavereita kuin koskaan Suomessa. Suomessa mulla on kuitenkin ystävät ja ne on kaksi aivan eri asiaa. Monta iltapäivää olen istunut sängylläni ja yrittänyt keksiä tekemistä. Olen kysynyt jokaiselta kaveriltani voiko lähteä vaikka kahville, myös niiltä "ei niin kivoilta". Täällä sitä on vaan pakko olla kaikkien kaveri, ei välttämättä aina ole varaa valita. Ja on myös pakko aina uskaltaa kysyä uudestaan ja uudestaan, vaikka itsestä se saattaakin alkaa tuntua tunkeilulta. Argentiinalaiset ei yleensä tee iltapäivisin varsinkaan koulun jälkeen melkein mitään. He menevät nukkumaan tai opiskelevat. Helposti voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi kun joinain päivinä kököttää täällä vain yksin ja samaan aikaan Suomessa olevat kaverit alkaa tuntua vain etäisemmiltä ja etäisemmiltä. Mun host perhekin on aika kiireinen, joten on monia päiviä jolloin näen mun vanhemmat päivän ensimmäisen ja viimeisen kerran illallis pöydässä. Täällä on usein tapana sanoa esim että joku päivä mennään yhdessä lenkille, tai joku päivä illallistetaan yhdessä. Mutta se ei todellakaan tarkoita että niin oikeasti tapahtuisi, se on vaan sellainen pieni kiinnostuksen osoitus. Monta kertaa olen sopinut tekeväni jonkun kanssa jotain ja tunti myöhemmin sovitusta ajasta hän ilmoittaa ettei pääsekkään. Mutta ei ne tee sitä pahalla, se on vain niiden tyyli. Suomessa kun sovitaan jotain, se myös toteutetaan. Nämä ovat niitä kulttuurieroja. Mulla alkaa ihan pian kolmen kuukauden kesäloma. Sitten en enää näekkään kaikkia mun koulukavereita joka päivä koulussa. No silloin myös näillä on enemmän aikaa tehdä juttuja. Pitää vain yrittää olla aktiivinen, ei sitä tiedä jos vaikka tulis paras kesä ikinä! ;) (keskellä talvea..xd). En ole kuitenkaan tuntenut niin paljon koti-ikävää mitä kuvittelin. Olin varautunut koti-ikävään. Ennen lähtöä luin paljon vaihtari blogeja ja erilaisia fiiliksiä. Tiesin, että jokainen kokee ikävän ja surun. Jotkut ovat kertoneet ekoina kuukausina itkeneensä monena iltoina itsensä uneen. Minä en, ainakaan vielä. Mutta en mä haluaisi olla kokematta koko vuoden aikana koti-ikävää, se tarkottaisi ettei mulla olisi mitään mitä ikävöidä. Koti-ikävä kuulu tähän ja kaikki ne huonot hetket kuuluvat tähän vuoteen. Ei vaihtovuosi ole pelkästään hauskanpitoa. Se on oppimista, kasvamista ja itsenäistymistä. Ja nuo ovat paljon arvokkaampia asioita kuin vuodessa lukion penkillä opitut solun osat. Kaikki vaihtarit ymmärtävät sen. Muut ehkä eivät ja pitävät vaihtareita "vaihtareina", kerskailejioina. No, on se vain niin hemmetin cool rakentaa elämä yksin toiselle puolelle maapalloa. On se vain niin hemmetin cool olla vaihtari. Se on saavutus.

 

Älkää käsittäkö väärin. Vaikka mä olenkin tuntenut ikävää, mä olen onnellinen täällä. En todellakaan haluaisi tän vielä loppuvan. Tunnen että tällä vuodella on mulle vielä niin paljon annettavaa. Olen jo nyt kokenut niin paljon hienoja asioita ja oppinut niin paljon uutta. Olen tullut mm paljon rohkeammaksi. Esimerkiksi vielä Suomessa ollessani pelkäsin aina tilanteita joissa joudun puhumaan englantia, pelkäsin etten ymmärrä, että teen virheitä. Miettisin aina etukäteen päässäni mitä sanon seuraavaksi. Nyt en todellakaan mieti, puhun vain. Ja täällä ollessa englanti tuntuu melkein äidinkieleltä espanjaan verrattuna. Yksi hyvä esimerkki on kun lähdin täällä yks päivä reippaana ostamaan sukkahousuja, kaupassa kuitenkin tajusin etten tiedä mikä on sukkahousut espanjaksi, mutta ei se mitään haitannut! Hyvin se myyjä pienen keskustelu tuokion jälkeen mun "loisto" espanjasta ymmärsi mitä olin etsimässä. Ei sillä ole niin väliä jos tekee virheitä, tärkeintä että sut ymmärretään! Mä olen niin iloinen että olen juuri Argentiinassa, vaikka se olikin vasta mun neljäs eli viimeinen maa toive. Ihmetyttää miksi mä niin kovasti halusin Amerikkaan ja paniikissa lähetettiin Rotareille sähköpostia, kun kuultiin sijoitustiedot, että eikö millään USAsta löytyisi enää paikkoja. Varmaan koska mä olin tietämätön ja USA on kaikkista suosituin kohde. Musta kuitenkin tuntuu että tää on paljon parempi! En väitä etteikö Amerikkakin olisi mahtava, mutta kaikille tuleville vaihtareille ja muutenkin ylipäätään elämään haluan sanoa, että kokeilkaa rohkeasti jotain erilaista! ;)

 

 

Besos,

                Sofia

 

Koulua, ruokaa, synttäreitä

Tää tekstin aloittaminen on aina yhtä vaikeaa mulle vähän niin kuin Suomessa äidinkielen tunnilla kun tunnin loputtua nopeimmat oli saanut aine kirjoituksen valmiiksi, mun paperissa oli otsikko ja aloitus virke plus pari tähteä ja sydäntä. Mietin aina ihan liikaa ja oon ihan hemmetin hidas. Mut oon mietiskelly et koulu systeemi täällä on mun mielestä todella outo. Oppilailla ja opettajilla on 28 päivää vuodessa jotka he saa olla poissa koulusta syyn kanssa. (Tuntuu todella vaikealta tietää yhdyssanat ja pilkut ja järjestää sanat järkevään järjestykseen lauseissa). Mutta jokainen kuitenkin käyttää ne kaikki 28 vapaapäivää vuodessa muiden lomien lisäksi silloin kun itse haluaa, oli sitten syy tai ei. Musta se on paljon, melkein kuukausi! Ja koska opettajatkin pitää niitä oma-aloitteisia vapaa päiviä, meillä on jatkuvasti tunteja peruuttu. Tehokasta sanoisinko. Tää koulu systeemi on muutenkin aivan erilainen kuin Suomessa. Suomessa ylä-asteen jälkeen saa valita joko lukion tai ammattikoulun ja sen jälkeen mennään mahdollisesti yliopistoon tai ammattikorkeakouluun. Täällä ei vähän niinku ole sitä lukio vaihetta ollenkaan, vaan on vain kaikille pakollinen peruskoulu, mikä lopetetaan yleensä 17-18 vuotiaana ja sen jälkeen mennään mahdollisesti yliopistoon. Joista osa on yksityisiä joihin pitää maksaa tai tehdä pääsykoe päästäkseen sisään, mutta osaan pääse kaikki ilman mitään maksuja tai kokeita. Suomessa lukiossa opiskellaan ahkerasti jotta päästään sisään yliopistoon. Täällä ei tarvitse, pääset sinne joka tapauksessa. Meidän koulussa viides ja kuudes luokat aina vähän niin kuin kilpailee keskenään (oon viidennellä) ja perjantaina piti juosta niin kovaa kuin kintuista lähti pois koulusta, jos ei halunnut saada vettä ja kananmunia niskaansa koska näillä luokilla oli taas sota :D.

 

Torstaina ranskalainen Elise, jonka suku on Intiasta kokkas meille vaihtareille intialaista ruokaa! Se oli tosi hyvää mut oli mun ensimmäinen kerta kun söin sormilla, se oli vähän outoo :D.

 

Elise

 

 

 

 

Kaikki vaihtarit

 

Täällä on tosi paljon synttäreitä! Oon tähän mennessä täällä mennyt varmaan enemmän synttärijuhliin kuin Suomessa koskaan koko vuoden aikana. Iästä riippumatta kekkerit järjestetään aina ja leivotaan hemmetin hieno kakku! Ja myös aikuiset juhlii aamuyöhön/aamun asti, ei pelkästään nuoret. Suomessa puunataan koti putipuhtaaksi ennen vieraiden saapumista ja kaivetaan juhla astiasto esille. Täällä lautasena toimii yleensä pelkkä talouspaperin palanen ja jokaisella on erilainen muovimuki. Täällä ei ole niin tarkkaa! Tärkeintä että on hauskaa ja se on piirre mistä mä tykkään näissä. 

 

Synttäreitten illallinen on aina jotain tällasta pullamössöö 

 

Joka lauantainen ja sunnuntainen ilta ruuhka, koska kaikki ihmiset vaan ajelee ilman määränpäätä

Tässä on mun kolmannen perheen pihan turva-aita; rikottuja lasipulloja/lasinpalasia aidan päällä ettei rosvot kiipee yli... Tä oli must jotenki hupaisa :D

Micaela ei puhu sanaakaan enkkuu mut silti pystyn keskustelemaan hänen kanssaan, jes! Välillä käytetään kyl hiukan sanakirjaa :P. Eiku tiesi se "bigmaman" enkuks, tarkotti siis isoäitiä XD.

Täällä jätski on ihan hirveen hyvää ja halpaa! Se koostumus ja kaikki on kyl ihan erilaista kuin Suomessa ja makuvaihtoehtoja löytyy todellatodella paljon.

Tääl on yks sellanen todella viihtyisä kahvila mihin mennään aina välillä kavereitten kaa iltapäivällä tai illalla.

 

 

Yks tyttö sano mulle, että hänen käsityksensä nyt suomalaisista on, että me ollaan hyvin siistejä ja hienosti pukeutuneita ihmisiä. Hahaa toivottavasti oon antanut oikeenlaisen kuvan suomalaisista. :D

 

Yöllä yksin käveleminen ei ole turvallista, mutta porukssa on.

 

Syödään suht usein jotain tällast pelkkää hiilari pitost ruokaa, niinku esim tää juusto, kerma pasta

 

 

 

Ps.Kysykää itseltänne että oletteko onnellisia. Se on meinaan melko pitkälle vain itsestään kiinni!

 

 

 

Tällä hetkellä mul on ihan sellanen fiilis et haluisin kertoo kaikille mulle rakkaille ihmisille kuinka tärkeitä ne on mulle. En tiedä kertooko se jostain koti-ikävästä vai muuten vaan täällä tajuaa miten tärkeitä ystävät ja perhe on. Välillä ajattelen et apua en nää teitä suomessa asuvia vielä 8 kuukauteen ja välillä oon ihan paniikissa miettimässä et mulla on ihan liian vähän aikaa jäljellä täällä. Mutta on se hankalaa asua yksin toisella puolella maapalloa ilman ketään vanhaa rakasta läheistä ihmistä. Mutta on tää kuitenkin sen arvoista! Niin kuin argentiinalaiset sanoo "Todo bien" =Kaikki hyvin.

 

Besos,

            Sofia