Un mes!

Mittarissa on täynnä 34 päivää ja nyt palaan niin monta päivää taaksepäin Helsinki-Vantaan lentokentälle. En oo paljoakaan puhunut siitä, miltä se lähteminen oikeasti tuntui. Perjantai 15.8.2014 lasken tämän päivän mun elämäni jännittävimpien päivien listalle, ehkä se oli jopa jännittävin. Pystyin pitämään itseni suht kasassa siihen asti mikäli pieniä välillä aika suuria hermoiluja, stressaamista ja etukäteen ikävöintiä ei lasketa. Kyllä mua jännitti ihan hirveesti! Mikä on kyllä ihan ymmärrettävää koska olin lähdössä yksin toiselle puolelle maapalloa ja mun piti jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakseni ja siitä, mitä tulee tapahtumaan ei ollut hajuakaan. Koko ajan tuntui siltä, että jotain suurempaa on tapahtumassa mutta en mä sitä oikeastaan tajunnut että oon nyt ihan oikeasti lähdössä toteuttamaan mun unelmaa toiselle puolelle maapalloa vuodeksi. Koko ajan jännitys ja paniikki kasvoi kun oltiin haettu viisumi, parkkeerattiin auto lentokentän pihalle, luovutettiin matkalaukut ruumaan ja otettiin viimeiet yhteiset kuvat. Olin ihan fine. Sitten tuli viimein oikeasti viimeisten hyvästien aika ennen turvatarkastusta. Nyt oli se hetki. Kyyneleet vain virtasi poskilla kun piti halata läheisiä, fiilikset oli tosi haikeat mutta olin silti niin onnellinen. Sitten mun oli päätettävä, että nyt mä lähden. Oli tosi vaikeaa vain kääntää selkä ja lähteä kävelemään yksin kohti turvatarkastusta ja jättää läheiset taakse. Siinä turvatarkastuksessa mä tajusin, että nyt mä ihan oikeasti lähden ja sitten en enää ollut ihan fine. Mun mielessä vaan pyöri etten ihan oikeasti nää noita vuoteen ja se oli tosi ahdistava tunne... Oli tosi sekavat fiilikset. Sain mun käsimatkatavarat turvatarkastuksesta ja seisoin jo lentokentän paremmalla puolella, lasi seinän takana mun kavereista. Enää ei päässyt halaamaan, mutta vielä viimeinen vilkutus. Nyt mun oli uskallettava jatkaa matkaa yksin, uskallettava ottaa mun ensimmäiset askeleet kohti mun lennon porttia ja kohti mun suurta seikkailua. Se oli tosi pelottavaa mutta onneksi mä uskalsin! Vaikka fiilikset oli tossa kohtaa niin sekavat, ettei niitä edes pysty sanoin kuvailemaan, niin kun tapasin muut vaihtarit, jotka oli kaikki kokenut just kaiken saman, alkoi se pikkuhiljaa helpottamaan.

Nyt oon siis viettänyt yli kuukauden täällä Argentiinassa. Olen sopeutunut tosi hyvin, elämä tuntuu elämältä, mun luokka tuntuu mun luokalta ja perhekkin alkaa pikkuhiljaa tuntua perheeltä, tai ainakaan se ei enää tunnu siltä, että oon tuntemattomien kodissa ruokittavana. Musta tuntuu että mulle on käynyt ihan valtavan hyvä tuuri tän perheen suhteen! Nää on tosi mukavia ja jotenkin saman tyylisiä kuin minä. Varsinki toi host isä on niin hauska! Se vaan aina nauraa ihan hulluna :D. Ne on sopivan rentoja, ne päästää mut menemään mutta tietysti on jotkin säännöt ja arvot olemassa. Ja näiden talo on hieno! Aina kun joku tuo mut autolla kotiin, ne meinaa jättää mut eka tohon naapurin talolle ja sit ne hämmästelee silmät pyöreinä tätä taloa :D. Aina sanotaan että ensimmäiset pari kuukautta on vaikeimmat, ja näin varmasti onkin. Vaikka välillä vaikeaa onkin ja alan ikävöimään kotiin ja ystäviä ja turvallisuuden tunnetta, ne hetket on kuitenkin kestänyt vaan pari minuuttia ja sitten oon ollut taas onneni kukkuloilla... Hassua miten vaihtarin tunteet vaihtelee niin paljon. En ole kuitenkaan tuntenut mitään ylitsepääsemättömän vaikeita hetkiä tai niin suurta koti-ikävää, että olisin edes harkinnut laukkujen pakkaamista ja Suomeen paluuta. EN. Mä nautin mun elämästä täällä! Ihan aikuisten oikeasti! Onneksi mulla on vielä 10 kuukautta aikaa täällä :).


Mun clubin kaikki vaihtarit; Ranska, Italia, Sveitsi, (Suomi), USA, Ranska, Ranska

Mun lempi puut<3

Tota joen vartta on aivan ihana juosta!


Täällä on vähän väliä vapaapäivä koulusta millon mikäki syy, tai vapaa tunti koska opettaja ei ilmaannu paikalle. Tänään en mennyt kouluun koska mua on vaivannu flunssa ja kurkkukipu viime lauantaista asti, joten en oo myöskään viittiny urheilla tällä viikolla ja ette tiiäkkään kuin paljon oon syöny! Mennään huomen aamulla lääkäriin. Mua kyllä harmittaa etten päässyt kouluun koska ollaan harjoiteltu luokan kaa kolme päivää tanssia, minkä ne esitti tänään ja tänään oli muutakin erikoisohjelmaa koulussa mm. piknik ja kuninkaan ja kuningattaren valinta, mutta ne jäi multa nyt kokematta samoin kuin eiliset bileet. 6.luokkalaiset järjesti 5. ja 4.luokkalaisille eilen jokavuotiset bileet (olen 5.luokalla) ne juhli koko yön ja aamulla kävi kotona vaan vaihtamassa koulupuvun ja meni nukkumatta kouluun :D. Tänä viikonloppuna koko kaupunki juhlii koska on "primavera" eli kevätviikko, eli ensi sunnuntaina 21.9. siirrytään virallisesti talvesta kevääseen. Se on jotenkin suuri juttu täällä, vähän niin kuin vappu Suomessa. Mun piti ensin joutua asumaan ensi pe-su mun vaihtovastaavan sellasen rotary-papan luona, koska mun vanhemmat menee BuenosAiresiin. Mut en onneks joudukkaan vaan pysyn täällä kotona mun siskon kanssa :).

 

Asado                                                                              

      

Tein ruokaa! Ensi kerralla teen jotain vähän perinteisempää suomalaista kuin täytetyt paprikat, mutta kerranki onnistuin kärtsäämättä!

 

Täällä ihmiset on kyllä ihan erilaisia kuin suomalaiset niin hyvässä kuin pahassakin. Yleisesti ottaen hyvässä. Nää on paljon eläväisempii ja tekeväisempiä ja yleensä kellosta ei välitetä pätkääkään. Mentiin esim yks keskiviikko yhen 12-vuotiaan pojan synttäreille ja tultiin 12 yöllä kotiin, vaikka seuraavana aamuna oli torstainen herätys.

 

 

Nää ihmiset on tosi spontaaneja eikä yhtään suunnitelmallisia. Tää on piirre, mistä en itse aina hirveesti pidä. Koska mä tykkään suunnitella asiat etukäteen ja täyttää kalenteriin. Täällä kalenteri on aivan turha kapistus. Asiat/suunnitelmat/ajankohdat muuttuu aivan koko ajan. Ja kukaan ei ikinä tiedä mistään mitään.

 

Koulun liikunta tunnit pidetään täällä

 

5-vuotis synttäreillä

 

Täällä sunnuntait on erikois päiviä. Nää oli ihan ihmeissään kun sanoin meneväni lenkille. Sillon ollaan perheen ja ystävien kanssa, syödään asadoa oikein pitkän kaavan kautta ja ainakin mun host vanhemmat menee kirkkoon. Olin siellä kerran mukana, mut tunsin itseni niin ulkopuoliseks kun ne polvisteli ja piirteli ristejä rintaansa, että en oo sen jälkeen mennyt mukaan. Sunnuntaina koko kaupunki vilisee ja sen joen varrella on tosi paljon puisto aluetta, mikä on aivan TÄYNNÄ ihmisiä juomassa matea ja viettämässä päiväänsä. Tulee mieleen joku tivoli kun siellä myydään hattaraakin :D. Ja vieressä menee autotie joka on aivan täynnä autoja ja moottoripyöriä koska ne vaan ajelee sunnuntai ajelua ilman mitään määränpäätä.

 

 

Suomi, Ranska, USA

 

 

 

 

 

 

 Yks aamu mun host isä oli tehny mulle toastin juustocreemillä ja mansikkahillolla. Katoin sitä ensin kauhistuneena mutta söin sen kuitenkin mutisematta... Ja se olikin hyvääää!! Oon yrittänyt olla ennakkoluuloton täällä ;)

 

Vielä en oo löytänyt hyvää tanssistudiota... Oon käynyt kokeilemassa kahta. Ensimmäinen oli ihan ok mutta aika helppo ja se on vaan kerran viikossa ja mä haluan useemman kerran! Siellä on ihan kiva tanssia mutta en tuu kehittymään siellä. Toinen paikka piti olla tanssia, mutta se olikin zumbaa!! Se vaihtoehto on pois suljettu. Missään ei oikein tehdä kunnollista koreografiaa...:( Missä on ShowDanceStudioTainaKovalainen?? No jos en löydä parempaakaan, rupeen käymään siellä ensimmäisessä.

 

Nyt kiitän ja kumarran. Terkkuja ja haleja Suomeen! Saatte kohta taas nauttia räntäsateesta... :P

 

Besos,

              Sofia :*

Escuela

Ensimmäinen kouluviikko takana! Mun koulun nimi on Instituto Monsenor Caneva ja se on yksityinen, eli meillä on koulupuvut. Se, että se koulu on yksityinen ei todellakaan tarkoita sitä, että se ois hieno! Aika köyhä ja vaatimaton Suomen kouluihin verrattuna. Mutta on se varmaan ainaki parempi ku ne julkiset koulut joihin pääsee kuka vaan... Koulu sijaitsee ihan keskustassa ja mulla on sinne ehkä joku kilometri matkaa kotoota. Se on aika pieni ja katolinenkoulu. Mitään muuta uskonnollista en havainnut siellä, kuin ristit seinillä ja joitain maalauksia, sekä matikan opettajan kanssa aina rukoillaan. Sillä koululla on joitain aika tiukkoja sääntöjä esim. ei saa meikata tai käyttää kynsilakkaa, mutta mä oon ainaki rikkonu joka päivä molemmat säännöt :D. Ei niitä kukaan vahdi ja opettajatkin käyttää. Aamulla ei saa myöhästyy koska koulun ovet laitetaan lukkoon. Se koko systeemi on vähän erilainen kuin Suomessa ja meillä on oma luokka jonka kanssa ollaan koko ajan ja samassa huoneessa, ainoastaan opettaja vaihtuu aineittain. Toisaalta hyvä että on koko ajan sama luokka ni helpompi tutustuu niihin ihmisiin.

kirkko, koulu, kaupungintalo



Koulu

 

 

Koulupuku

 

 

Koulu alkaa joka päivä 7:30 ja päättyy 13:00, joinain päivinä on myös iltapäivätunteja eli 15:00 tai 17:30 pitää mennä takaisin kouluun tunniksi. Aika outo järjestely mun mielestä... Meijän koulussa on kaksi linjaa, ekonomia ja humanistinen ja mut on laitettu siihen ekonomia linjalle XD. Eli suurin osa meijän aineista on jotain ekonomiaan liittyvää ja en oo tosiaan ikinä opiskellu ekonomiaa :D. No ei siinä mtään koska en muutenkaan ymmärrä yhtään mitään ikinä niil tunneilla! En yleensä ees tiiä et mikä tunti on kyseessä ku niil on niin oudot nimet. Mut tuskinpa ne muutkaan oppilaat tietää tai silt se touhu ainaki välil vähä vaikuttaa... Siis niin erilaisii oppitunteja kuin Suomessa! Tai no ei niit voi ees kutsuu OPPItunneiks :D. Se riippuu aika paljon opettajasta... Joidenkin opettajien tunneilla ollaan "aktiivisia" opiskelijoita ja joidenkin opettajien tunneilla juodaan matea ja pidetään juorukerhoo (opettaja mukaan lukien XD) ja sählätään, piirretään pulpettiin, otetaan selfieitä ja huudetaan. Siis se meteli on välil aivan jäätävän kova!! Mä en ymmärrä et miten ne opettajatki voi olla niin surkeita ku ei ne ees opeta! Ne vaan on hiljaa ja kirjottaa taululle jotain tekstii ja halukkaat kopioi sen vihkoonsa ja loput huutaa. Tänään oltiin ilman opettajaa 3,5 tuntii koulussa, eli hengattiin vaan koska ketään opettaja ei ilmaantunut paikalle ilman mitään syytä :DD.Välillä siel tunneil mul on vähän tylsää koska ei oo mitään tekemistä, ku en ymmärrä yhtään mitään. Välillä opiskelen itsekseni espanjaa sielä.

 

Mutta silti tykkään mennä sinne kouluun aina istumaan! Viihdyn sielä tosi hyvin! Mut otettiin heti alusta asti tosi hyvin mukaan. Nää ihmiset on niin erilaisia kuin suomalaiset! Kaikki tulee aina juttelee (tai ainaki yrittää sönköttää jotain englanti/espanja sekoituksella) ja yrittää opettaa espanjaa. Pojat kehuu koko ajan mun koruja, kynsilakkoja, laukkua, hiuksia, silmiä ja mitä ikinä keksiikään. Se on tosi huvittavaa :D. Meijän luokal on pari tyyppii jotka puhuu oikeesti aika hyvin enkkuu, osa osaa iiiihan vähän mut suurin osa ei ollenkaan. Saan myös aika paljon katseita koulussa, niinku myös yleisestikkin kadulla koska oon blondi. Välillä mul tulee mieleen mun viime kesän kesätyö päiväkodissa, ku mun ympärille on kerääntyny kauhee rinki ja joka suunnasta kuuluu "Sofi, Sofi, Sofi!" ihan niinku ne lapset siellä :D. Nii melkee kaikki sanoo mua täällä Sofiksi ja se on ihanaa koska oon aina halunnu olla Sofi!:) Ihmiset on kovin kiinnostuneita musta ja Suomesta ja sit ne kauhistelee kuin kylmä siel on :D. Ne ei kyl paljoo mitään Suomesta tiedä... Ja jotkut ei edes tiennyt missä Suomi sijaitsee!

 

Lukujärjestys

Ainoo tunti mis ymmrrän jotain on englanti. Ja nyt myös ymmärrän miks nää ihmiset ei osaa puhuu sitä. Siellä tunneilla käydään aivan järkyttävän helppoja asioita, eikä ne osaa ees niitä!:D

 

 

 



Meillä ei oo mitään kouluruokailuu vaan kaikki käy aina ostamassa tosta kioskista jotain vaaleeta majoneessi leipää, keksei, karkkei... Otan aina kotoota hedelmän mukaan ja kaikki aina ihmettelee miks syön omenaa koulussa...

 

 

 

Koulussa tos keskikohdassa ei oo kattoa, ainoastaan luokissa on kattokin. Joten tuolla on aina hirveen kylmä luokissakin koska meijän luokan lämmitys systeemi on surkea! Tolla ihme metalli mötillä lämmitetään kaasulla luokka.

 

Ei mulla vielä mitään sydänystäviä ole, mutta niiden saamiseen meneekin varmaan paljon aikaa. Oon kuitenkin super iloinen siitä, että ihmiset on niin avoimia ja ystävällisiä ja pyytää mua kaikkialle. Hahaa en ehi nukkuu tääl ollenkaan ku viikolla on herätys joka päivä 6:30 ja syödään illallinen aina niin myöhään etten kerkee aikasin nukkumaankaan. Ja viikonloppuna valvotaan koko yö. Torstaina sisko kutsu mut sen kavereitten kaa syömään ja miettisin et meenkö ku tultiin myöhään kotiin ja seuraavan päivänä on koulu. Mut mun host isä sano vaan "But you are very young! Just little sleep is enough for you!" Joten menin ja menin myös kouluun neljän tunnin yöunilla. Perjantaina mut oltiin kutsuttu kolmiin bileisiin. Nää menee aina joskus 12-01 aikaan jonkun talolle ja 02-04 aikaan sellaseen yökerhoon joka on yli 17-vuotiaille. Ja aamulla 6-7 aikaan kotiin. Nää on ihan hullun myöhäsii ihmisii!! Ja lauantai-iltana Antonella sisko kutsu mut taas sen kavereitten kaa. Vaikka olin super väsynyt ni en viitti kieltäytyykkään jos mut pyydetään johonki. Meidän piti lähtee 00:30 mut lähettiinki vast kahdelta! Täällä ei osata pitää YHTÄÄN aikatauluista kiinni! Jos sovitaan et lähetään johonkin aikaan, ni nää menee sillon vast suihkuun. Siis nää on tuhat kertaa pahempii kuin minä :D.

 

 

Koulukavereita

 

Sisko Antonella

 

Mun host vanhemmat on sairaan aktiivisia ja ne urheilee joka päivä. Olin niiden kaa lauantaina pyöräilemässä melkein 40km. Ja sunnuntaina oltiin kävelemässä 2,5 tuntia... Ostin myös salikortin sellasel hauskal kuntosalil missä on musiikki tyylii yhtä kovalla kuin jossain clubilla...siel on ihana treenata! Vielä pitää löytää joku tanssistudio... Haluisin myös arkipäiviin jotain muutakin sisältöä kuin koulu ja kuntosali. Näil on jokaisel omat aktiviteetinsä koulun jälkeen mut kuulemma keväällä ja kesällä hengaillaan enemmän kun ei oo niin "kylmä".

 

 

Saan kyllä päivällä kävellä yksin kouluun, kauppaan, mennä lenkille, mitä vaan. Mutta täällä on joitain huonompia alueita mihin en saa mennä ja esimerkiks lenkillä juoksen jokea pitkin, niin saan juosta vain toisella puolella jokea... en tienny sitä aikasemmin ja menin "väärällä" puolella, mutta elossa oon XD. Olavarria on musta kiva paikka! Ei liian iso eikä liian pieni :).

 

Yks yö lepakko vietti koko yön mun ikkunan ja verhon välissä! Se oli pelottavaa!

Empanadas

Dulce de Leche

 

Lähen ihan pian Rotary tapaamiseen, mihin tulee myös muita vaihtareita meijän koulusta. Meijän koulussa on tyttö Ranskasta, tyttö Californiasta ja poika Ranskasta jota en oo kylläkään viel tavannut. Täällä on myös toinen koulu mihin on sijoitettu vaihto-oppilaita ja niitä en tiedä yhtään. Ja joudun pitämään siellä ESITELMÄN ESPANJAKSI musta itsestäni ja ilman muistilappua... Pitää muistaa kaikki ulkoota!!! Ja kuulin tästä tosiaan eilen, et ei oo kauheesti ollut aikaa valmistautua... Ihan varmaan unohdan kaiken ja rupeen puhuu enkkuu :O. Oon muuten myös tajunnut et oonki paljon parempi puhuu englantia mitä luulin! Saan kaiken sanottuu mitä haluunki :). Välillä myös ajattelen englanniks :D. Ja joskus alotan puhuu vahingossa suomea... Taidan salaa toivoa sitä päivää, kun nää puhuu suomea... Mut pahaa pelkään et sitä ei tule. Kaikki tulee olee vaan niin paljon helpompaa kun opin espanjan. Mut pikkuhiljaa! Oonhan ollut täällä vasta 17 päivää.

 

Tästä tuli taas super pitkä postaus, mut oli paljon asiaa ;)

 

 

Besos,

             "Sofi"