Un mes!

Mittarissa on täynnä 34 päivää ja nyt palaan niin monta päivää taaksepäin Helsinki-Vantaan lentokentälle. En oo paljoakaan puhunut siitä, miltä se lähteminen oikeasti tuntui. Perjantai 15.8.2014 lasken tämän päivän mun elämäni jännittävimpien päivien listalle, ehkä se oli jopa jännittävin. Pystyin pitämään itseni suht kasassa siihen asti mikäli pieniä välillä aika suuria hermoiluja, stressaamista ja etukäteen ikävöintiä ei lasketa. Kyllä mua jännitti ihan hirveesti! Mikä on kyllä ihan ymmärrettävää koska olin lähdössä yksin toiselle puolelle maapalloa ja mun piti jättää kaikki tuttu ja turvallinen taakseni ja siitä, mitä tulee tapahtumaan ei ollut hajuakaan. Koko ajan tuntui siltä, että jotain suurempaa on tapahtumassa mutta en mä sitä oikeastaan tajunnut että oon nyt ihan oikeasti lähdössä toteuttamaan mun unelmaa toiselle puolelle maapalloa vuodeksi. Koko ajan jännitys ja paniikki kasvoi kun oltiin haettu viisumi, parkkeerattiin auto lentokentän pihalle, luovutettiin matkalaukut ruumaan ja otettiin viimeiet yhteiset kuvat. Olin ihan fine. Sitten tuli viimein oikeasti viimeisten hyvästien aika ennen turvatarkastusta. Nyt oli se hetki. Kyyneleet vain virtasi poskilla kun piti halata läheisiä, fiilikset oli tosi haikeat mutta olin silti niin onnellinen. Sitten mun oli päätettävä, että nyt mä lähden. Oli tosi vaikeaa vain kääntää selkä ja lähteä kävelemään yksin kohti turvatarkastusta ja jättää läheiset taakse. Siinä turvatarkastuksessa mä tajusin, että nyt mä ihan oikeasti lähden ja sitten en enää ollut ihan fine. Mun mielessä vaan pyöri etten ihan oikeasti nää noita vuoteen ja se oli tosi ahdistava tunne... Oli tosi sekavat fiilikset. Sain mun käsimatkatavarat turvatarkastuksesta ja seisoin jo lentokentän paremmalla puolella, lasi seinän takana mun kavereista. Enää ei päässyt halaamaan, mutta vielä viimeinen vilkutus. Nyt mun oli uskallettava jatkaa matkaa yksin, uskallettava ottaa mun ensimmäiset askeleet kohti mun lennon porttia ja kohti mun suurta seikkailua. Se oli tosi pelottavaa mutta onneksi mä uskalsin! Vaikka fiilikset oli tossa kohtaa niin sekavat, ettei niitä edes pysty sanoin kuvailemaan, niin kun tapasin muut vaihtarit, jotka oli kaikki kokenut just kaiken saman, alkoi se pikkuhiljaa helpottamaan.

Nyt oon siis viettänyt yli kuukauden täällä Argentiinassa. Olen sopeutunut tosi hyvin, elämä tuntuu elämältä, mun luokka tuntuu mun luokalta ja perhekkin alkaa pikkuhiljaa tuntua perheeltä, tai ainakaan se ei enää tunnu siltä, että oon tuntemattomien kodissa ruokittavana. Musta tuntuu että mulle on käynyt ihan valtavan hyvä tuuri tän perheen suhteen! Nää on tosi mukavia ja jotenkin saman tyylisiä kuin minä. Varsinki toi host isä on niin hauska! Se vaan aina nauraa ihan hulluna :D. Ne on sopivan rentoja, ne päästää mut menemään mutta tietysti on jotkin säännöt ja arvot olemassa. Ja näiden talo on hieno! Aina kun joku tuo mut autolla kotiin, ne meinaa jättää mut eka tohon naapurin talolle ja sit ne hämmästelee silmät pyöreinä tätä taloa :D. Aina sanotaan että ensimmäiset pari kuukautta on vaikeimmat, ja näin varmasti onkin. Vaikka välillä vaikeaa onkin ja alan ikävöimään kotiin ja ystäviä ja turvallisuuden tunnetta, ne hetket on kuitenkin kestänyt vaan pari minuuttia ja sitten oon ollut taas onneni kukkuloilla... Hassua miten vaihtarin tunteet vaihtelee niin paljon. En ole kuitenkaan tuntenut mitään ylitsepääsemättömän vaikeita hetkiä tai niin suurta koti-ikävää, että olisin edes harkinnut laukkujen pakkaamista ja Suomeen paluuta. EN. Mä nautin mun elämästä täällä! Ihan aikuisten oikeasti! Onneksi mulla on vielä 10 kuukautta aikaa täällä :).


Mun clubin kaikki vaihtarit; Ranska, Italia, Sveitsi, (Suomi), USA, Ranska, Ranska

Mun lempi puut<3

Tota joen vartta on aivan ihana juosta!


Täällä on vähän väliä vapaapäivä koulusta millon mikäki syy, tai vapaa tunti koska opettaja ei ilmaannu paikalle. Tänään en mennyt kouluun koska mua on vaivannu flunssa ja kurkkukipu viime lauantaista asti, joten en oo myöskään viittiny urheilla tällä viikolla ja ette tiiäkkään kuin paljon oon syöny! Mennään huomen aamulla lääkäriin. Mua kyllä harmittaa etten päässyt kouluun koska ollaan harjoiteltu luokan kaa kolme päivää tanssia, minkä ne esitti tänään ja tänään oli muutakin erikoisohjelmaa koulussa mm. piknik ja kuninkaan ja kuningattaren valinta, mutta ne jäi multa nyt kokematta samoin kuin eiliset bileet. 6.luokkalaiset järjesti 5. ja 4.luokkalaisille eilen jokavuotiset bileet (olen 5.luokalla) ne juhli koko yön ja aamulla kävi kotona vaan vaihtamassa koulupuvun ja meni nukkumatta kouluun :D. Tänä viikonloppuna koko kaupunki juhlii koska on "primavera" eli kevätviikko, eli ensi sunnuntaina 21.9. siirrytään virallisesti talvesta kevääseen. Se on jotenkin suuri juttu täällä, vähän niin kuin vappu Suomessa. Mun piti ensin joutua asumaan ensi pe-su mun vaihtovastaavan sellasen rotary-papan luona, koska mun vanhemmat menee BuenosAiresiin. Mut en onneks joudukkaan vaan pysyn täällä kotona mun siskon kanssa :).

 

Asado                                                                              

      

Tein ruokaa! Ensi kerralla teen jotain vähän perinteisempää suomalaista kuin täytetyt paprikat, mutta kerranki onnistuin kärtsäämättä!

 

Täällä ihmiset on kyllä ihan erilaisia kuin suomalaiset niin hyvässä kuin pahassakin. Yleisesti ottaen hyvässä. Nää on paljon eläväisempii ja tekeväisempiä ja yleensä kellosta ei välitetä pätkääkään. Mentiin esim yks keskiviikko yhen 12-vuotiaan pojan synttäreille ja tultiin 12 yöllä kotiin, vaikka seuraavana aamuna oli torstainen herätys.

 

 

Nää ihmiset on tosi spontaaneja eikä yhtään suunnitelmallisia. Tää on piirre, mistä en itse aina hirveesti pidä. Koska mä tykkään suunnitella asiat etukäteen ja täyttää kalenteriin. Täällä kalenteri on aivan turha kapistus. Asiat/suunnitelmat/ajankohdat muuttuu aivan koko ajan. Ja kukaan ei ikinä tiedä mistään mitään.

 

Koulun liikunta tunnit pidetään täällä

 

5-vuotis synttäreillä

 

Täällä sunnuntait on erikois päiviä. Nää oli ihan ihmeissään kun sanoin meneväni lenkille. Sillon ollaan perheen ja ystävien kanssa, syödään asadoa oikein pitkän kaavan kautta ja ainakin mun host vanhemmat menee kirkkoon. Olin siellä kerran mukana, mut tunsin itseni niin ulkopuoliseks kun ne polvisteli ja piirteli ristejä rintaansa, että en oo sen jälkeen mennyt mukaan. Sunnuntaina koko kaupunki vilisee ja sen joen varrella on tosi paljon puisto aluetta, mikä on aivan TÄYNNÄ ihmisiä juomassa matea ja viettämässä päiväänsä. Tulee mieleen joku tivoli kun siellä myydään hattaraakin :D. Ja vieressä menee autotie joka on aivan täynnä autoja ja moottoripyöriä koska ne vaan ajelee sunnuntai ajelua ilman mitään määränpäätä.

 

 

Suomi, Ranska, USA

 

 

 

 

 

 

 Yks aamu mun host isä oli tehny mulle toastin juustocreemillä ja mansikkahillolla. Katoin sitä ensin kauhistuneena mutta söin sen kuitenkin mutisematta... Ja se olikin hyvääää!! Oon yrittänyt olla ennakkoluuloton täällä ;)

 

Vielä en oo löytänyt hyvää tanssistudiota... Oon käynyt kokeilemassa kahta. Ensimmäinen oli ihan ok mutta aika helppo ja se on vaan kerran viikossa ja mä haluan useemman kerran! Siellä on ihan kiva tanssia mutta en tuu kehittymään siellä. Toinen paikka piti olla tanssia, mutta se olikin zumbaa!! Se vaihtoehto on pois suljettu. Missään ei oikein tehdä kunnollista koreografiaa...:( Missä on ShowDanceStudioTainaKovalainen?? No jos en löydä parempaakaan, rupeen käymään siellä ensimmäisessä.

 

Nyt kiitän ja kumarran. Terkkuja ja haleja Suomeen! Saatte kohta taas nauttia räntäsateesta... :P

 

Besos,

              Sofia :*