Fiiliksiä

Voisin sanoa että täällä on oikeastaan kaikki erilaista kuin Suomessa. Siis ihan pienetkin ja huomaamattomat asiat joita ei välttämättä edes tule ajatelleeksi. Kaikki mitä mä näen, tunnen, maistan, haistan, kuulen ja koen on erilaista kuin Suomessa. Ihmiset käyttäytyvät eri tavalla ja ihan pienissäkin asioissa huomaa, että tulen toiselta puolelta maailmaa. Esimerkiksi yks oppitunti koulussa kaikki katto mua oudosti ja kyseli et mitä mä oikein teen, ihmettelin vähän koska en tehnyt mitään, mutta he ihmetteli sitä miksi istuin ilman kenkiä. Otin ne vaan tunnin ajaks pois koska oli niin kuuma mutta se olikin ilmeisesti hirveen omituista. Suomessa ala-asteella ei koskaan käytetty kenkiä sisällä. Se on mm myös ollut maailman ihmeellisin asia kun olen syönyt porkkanaa koulussa tai laittanut leivän väliin kananmunaa. Aluksi kävelin kännykkä ja lompakko kädessä kaupungilla kunnes mulle sanottiin et ne pitää aina olla piilossa laukussa tai taskussa. En myöskään koskaan saa kävellä rauhassa, kun aina kaikki tuijottaa ja pitkään ja autot tööttäilee...Yks päivä päätin laskea tööttäyket ja yhen kävelymatkan aikana sain viidelt eri autolt tööttäyksen... Saatan tehdä jotain mun mielestä aivan normaalia mm syödä salaattia ilman kastiketta ja suolaa ja näiden mielestä se on jotain tosi kummallista. Mutta tää se vaihtovuoden tarkoitus onkin! Elää jossain aivan erilaisessa kulttuurissa, missä mikään ei toimi samalla tavalla kuin mihin on tottunut. Niihin uusiin tapoihin kuitenkin sopeutuu tosi nopeesti mutta esim ensimmäisinä viikkoina mulle oli vaikeaa syödä illallinen vasta kymeneltä illalla, mulla oli hirvee nälkä koko illan aina. Nyt musta kuitenkin tuntuu oudolta et miksi Suomessa se syödään jo kuudelta iltapäivällä... Täällä kun on ukkonen niin koko talo oikeesti tärisee! En tiedä johtuuko se siitä et nä talot on jotenkin heikompia kuin Suomessa vai ukkonen paljon voimakkaampi. Mut se on jopa vähän pelottavaa (varsinkin jos on yksin kotona, heh xd).

Pääsin ekaa kertaa elämässäni pelaa softballia koulun liikkatunnilla, tosin se peli ei ollu mitenkään kovin loistokasta, niinku ei yleensäkään ne liikkatunnit... Meillä pitäis olla tunti kaks kertaa viikossa iltapäivällä mutta useemmin ne tunnit on peruuttu kuin että ne pidettäisiin. Niillä tunneilla vähän juostaan ympyrää ja heti kun se opettaja kääntää selkänsä niin kaikki kävelee. Ja pelataan jotain esim koripalloa. Ja se tunti lopetetaan melkein aina puolessa välissä ja loppu aika vaan istutaan. Yli puolet porukasta jää kotiin jos sataa, vaikka se tunti ois sisällä. Varsinkaan tytöt ei muutenkaan paljoo urheile.

Tein jotain suomalaista: perunoi ja nakkikastiketta. Ei mun perhe ollu koskaan aikasemmin syöny mitään vastaavaa mut he tykkäs! Paitsi et ne tunkee majoneessii ja juustoo joka ruokaan ja myös tähän...

 

Oon nähnyt muutamina aamuina jotain järkyttävää!! Kun lihakauppaan raahataan kokonaisia kuolleita possuja! :( Okei tää on maailman surkein kuva mut tarkka silmäinen erottaa possun ton valkopukuisen miehen takaa.

Koulupuku

 

 

PARI VIIKKOO SITTE NÄIN EKAA KERTAA ESPANJAN KIELISTÄ UNTA!

 

Täällä on ihan hirveesti kulkukoiria ja ne tulee välillä meijän kouluun sisällekki ja saattaa makoilla jopa luokissa tunneilla.... Mua käy niin sääliks niitä...

 

 

Viime viikonloppu oli jotenkin erityisen ihana, vaíkka ei edes tapahtunut mitään ihmeellistä. Perjantaina oli koulu ja illalla menin kavereiden kaa. Yleensä lauantaisin mun host vanhemmat herättää mut puolenpäivän aikaan syömään lounasta. Viime lauantaina he ei kuitenkaan herättänyt vaan antoivat mun nukkua. Heräsin kuitenkin vasta seitsemältä illalla :DD.

Nukuin vahingossa koko päivän, enkä ihan oikeasti herännyt kertaakaan ennen iltaa vaan olin ihan sikeessä unessa. Mutta se teki hyvää koska olin niiiin unen tarpeessa! Ja mun vanhemmat ihmetteli et en varmaan saa unta enää seuraavana yönä, mutta hyvin sain!:) Oon unipirkko :D. Sunnuntaina oli taas tosi kuuma joten menin mun vaihtarikaverin pihalle ottamaan aurinkoa ja uimaan ihan mini uima-altaaseen. Illalla paikallinen Agustina kutsu mut hänen kotiinsa syömään illallista. Pöydässä oli myös hänen vanhempansa ja heidän kaverit ja argentiinalaiseen tapaan katsottiin telkkarista samaan aikaan jalkapalloa ja kun tulee maali niin ne huutaa!!  Nolona oon joutunut myöntämään etten tiedä jalkapallosta mitään xd. (Onneks Emma kerto mulle kuka on Messi XD) Oon kysellyt ihmisiltä että mitä he tietää Suomesta. Mutta ei kukaan tiedä mitään, paitsi et siel on kylmä. Ja kaikki tietää Kimi Räikkösen! Aa ja joku tais kysyä multa että onko Suomessa jäätikköä -jooo ei oo jäätikköä :D. Mun host isä myös kerran sanos mulle ihan ihmeissään, että talvella Suomessa on varmaan vaikeaa koska pitää ostaa hirveet ruokavarastot kotiin jos ei pääse kauppaan kun sataa lunta. :D

 

Nyt on ollut tosi kuumia päiviä yli 30 astetta. Mut virallisesti kesä alkaa kuulemma vasta 21.joulukuuta... Ei oo kovin kylmä kevät täällä XD

 

Mun ensimmäinen alfajor täällä! Se on sellane vähän niinku suklaa ja kaikki syö niitä täällä aina.

Alfajor

 

 

 

Viime viikolla tunsin ehkä suurinta koti-ikävää mitä olen tuntenut täällä koko kolmen kuukauden aikana. En tiedä miksi juuri nyt kolmen kuukauden jälkeen, vaikka yleensä sanotaan että parin kuukauden päästä helpottaa. Ehkä siksi että aluksi kaikki oli uutta ja hienoa ja nyt olen vähän niin kuin tottunut kaikkeen. Vaihtarin tunteet voi vaihdella tosi paljon ja se on ihan ymmärrettävää. Nyt osaan kertoa etten ole koskaan aikaisemmin tuntenut oikeasti koti-ikävää. En tietenkään. En ole ennen ollut näin monen kilometrin päässä kotoa, näin kauan aikaa, ja ihan yksin. Ikävää on vaikea kuvailla. Ei se tunnu koko ajan, vaikka tietysti aina se on mun sisällä. Välillä se on ihan hiljaa ja välillä se huutaa niin kovaa ettei tiedä miten hiljentää se. . Suomessa sulla oli kaikki. Sulla oli valmis elämä. Ja helposti sitä alkaa ikävöimään sitä kaikkea, jopa niitä pimeitä kylmiä syysiltoja, hassua. Sitä alkaa ikävöimään että saa olla oma itsensä, oli sitten millä tuulella tahansa, eikä tarvitse koko ajan esittää reipasta ja iloista. Ikävöin suomalaista ruokaa, kotia, tanssia, perhettä joka oikeasti välittää ja ystäviä jotka ovat tosi ystäviä ja joihin voi aina luottaa. Kun tänne tulee sulla ei ole mitään, ei yhtikäs mitään, paitsi pari matkalaukullista vanhoja tavaroita ja pari valokuvaa muistona ja sinä itse. Epävarma, hämmentynyt sinä itse, joka olet aivan pihalla kaikesta. Mikään ei toimi niin kuin olet tottunut ja kaikki on erilaista. Aluksi vaihtarin elämä on kovaa työtä. Pitää rakentaa oma elämä ihan uudelleen, ihan tyhjästä ja ihan yksin, ja kun on vielä itsekin keskenkasvuinen. Ja se rakennustyö kestää kauan, jokaisella omaan tahtiin eri ajan. Itselläni se on vielä kesken, hyvässä vauhdissa mutta kesken. Olen tavannut todella paljon uusia ihmisiä, ihania sellaisia. Mulla on täällä varmaan enemmän kavereita kuin koskaan Suomessa. Suomessa mulla on kuitenkin ystävät ja ne on kaksi aivan eri asiaa. Monta iltapäivää olen istunut sängylläni ja yrittänyt keksiä tekemistä. Olen kysynyt jokaiselta kaveriltani voiko lähteä vaikka kahville, myös niiltä "ei niin kivoilta". Täällä sitä on vaan pakko olla kaikkien kaveri, ei välttämättä aina ole varaa valita. Ja on myös pakko aina uskaltaa kysyä uudestaan ja uudestaan, vaikka itsestä se saattaakin alkaa tuntua tunkeilulta. Argentiinalaiset ei yleensä tee iltapäivisin varsinkaan koulun jälkeen melkein mitään. He menevät nukkumaan tai opiskelevat. Helposti voi tuntea itsensä todella yksinäiseksi kun joinain päivinä kököttää täällä vain yksin ja samaan aikaan Suomessa olevat kaverit alkaa tuntua vain etäisemmiltä ja etäisemmiltä. Mun host perhekin on aika kiireinen, joten on monia päiviä jolloin näen mun vanhemmat päivän ensimmäisen ja viimeisen kerran illallis pöydässä. Täällä on usein tapana sanoa esim että joku päivä mennään yhdessä lenkille, tai joku päivä illallistetaan yhdessä. Mutta se ei todellakaan tarkoita että niin oikeasti tapahtuisi, se on vaan sellainen pieni kiinnostuksen osoitus. Monta kertaa olen sopinut tekeväni jonkun kanssa jotain ja tunti myöhemmin sovitusta ajasta hän ilmoittaa ettei pääsekkään. Mutta ei ne tee sitä pahalla, se on vain niiden tyyli. Suomessa kun sovitaan jotain, se myös toteutetaan. Nämä ovat niitä kulttuurieroja. Mulla alkaa ihan pian kolmen kuukauden kesäloma. Sitten en enää näekkään kaikkia mun koulukavereita joka päivä koulussa. No silloin myös näillä on enemmän aikaa tehdä juttuja. Pitää vain yrittää olla aktiivinen, ei sitä tiedä jos vaikka tulis paras kesä ikinä! ;) (keskellä talvea..xd). En ole kuitenkaan tuntenut niin paljon koti-ikävää mitä kuvittelin. Olin varautunut koti-ikävään. Ennen lähtöä luin paljon vaihtari blogeja ja erilaisia fiiliksiä. Tiesin, että jokainen kokee ikävän ja surun. Jotkut ovat kertoneet ekoina kuukausina itkeneensä monena iltoina itsensä uneen. Minä en, ainakaan vielä. Mutta en mä haluaisi olla kokematta koko vuoden aikana koti-ikävää, se tarkottaisi ettei mulla olisi mitään mitä ikävöidä. Koti-ikävä kuulu tähän ja kaikki ne huonot hetket kuuluvat tähän vuoteen. Ei vaihtovuosi ole pelkästään hauskanpitoa. Se on oppimista, kasvamista ja itsenäistymistä. Ja nuo ovat paljon arvokkaampia asioita kuin vuodessa lukion penkillä opitut solun osat. Kaikki vaihtarit ymmärtävät sen. Muut ehkä eivät ja pitävät vaihtareita "vaihtareina", kerskailejioina. No, on se vain niin hemmetin cool rakentaa elämä yksin toiselle puolelle maapalloa. On se vain niin hemmetin cool olla vaihtari. Se on saavutus.

 

Älkää käsittäkö väärin. Vaikka mä olenkin tuntenut ikävää, mä olen onnellinen täällä. En todellakaan haluaisi tän vielä loppuvan. Tunnen että tällä vuodella on mulle vielä niin paljon annettavaa. Olen jo nyt kokenut niin paljon hienoja asioita ja oppinut niin paljon uutta. Olen tullut mm paljon rohkeammaksi. Esimerkiksi vielä Suomessa ollessani pelkäsin aina tilanteita joissa joudun puhumaan englantia, pelkäsin etten ymmärrä, että teen virheitä. Miettisin aina etukäteen päässäni mitä sanon seuraavaksi. Nyt en todellakaan mieti, puhun vain. Ja täällä ollessa englanti tuntuu melkein äidinkieleltä espanjaan verrattuna. Yksi hyvä esimerkki on kun lähdin täällä yks päivä reippaana ostamaan sukkahousuja, kaupassa kuitenkin tajusin etten tiedä mikä on sukkahousut espanjaksi, mutta ei se mitään haitannut! Hyvin se myyjä pienen keskustelu tuokion jälkeen mun "loisto" espanjasta ymmärsi mitä olin etsimässä. Ei sillä ole niin väliä jos tekee virheitä, tärkeintä että sut ymmärretään! Mä olen niin iloinen että olen juuri Argentiinassa, vaikka se olikin vasta mun neljäs eli viimeinen maa toive. Ihmetyttää miksi mä niin kovasti halusin Amerikkaan ja paniikissa lähetettiin Rotareille sähköpostia, kun kuultiin sijoitustiedot, että eikö millään USAsta löytyisi enää paikkoja. Varmaan koska mä olin tietämätön ja USA on kaikkista suosituin kohde. Musta kuitenkin tuntuu että tää on paljon parempi! En väitä etteikö Amerikkakin olisi mahtava, mutta kaikille tuleville vaihtareille ja muutenkin ylipäätään elämään haluan sanoa, että kokeilkaa rohkeasti jotain erilaista! ;)

 

 

Besos,

                Sofia